perjantai 12. syyskuuta 2014
perjantai 14. maaliskuuta 2014
Every ending is just a new beginning
Joskus elämässä tulee vaiheita, jollon vaan tuntuu, että on täysin hukassa kaikin tavoin. Mieli on kuin vellova meri, ja ei oikein oo perillä omista ajatuksistaan. Tämä eka lukiovuosi on mennyt kuin siivillä ja pää ei oo meinannut pysyä aina ihan mukana tai ainakin se aika on mennyt niin nopeesti, ettei edes huomaa mitä kaikkea on tapahtunut.
Lukion alussa kaikki oli ihan innoissaan tutustumassa kaikkiin, mutta pikkuhiljaa jokaiselle on muodostunut ne omat porukat. Oon kokoajan ollut vähän silleen, että 'en jaksa lähentyä kenenkään kanssa mitenkään ihan parhaiks kavereiks asti', mutta nyt kun miettii niin joistain henkilöistä on vaan tullut sellasia, että heti kun he eivät oo koulussa ikävöi ja oottaa taas näkemistä. Myös muutama kaveri, jonka on tuntenut pienestä asti on nyt tullut tärkeemmäksi mitä koskaan. Sitten taas päinvastoin, ystäviä joiden kanssa on ollut tekemisissä vauvasta asti on etääntynyt, vaikka kuinka ois yrittänyt pitää yhteyksiä ja muuta.. Niin se vaan on, että elämä alkaa kuljettaa meitä erisuuntiin ja niin sen kai pitääkin olla, vaikka joskus sitä havahtuu siihen, että miten tässä näin kävi? Tietysti kaipaan ja muistelen hyvillä mielin mun koko tähänastista elämää ja välillä toivoisin, että aikaa vois kelata taaksepäin ja sais kokea niitä asioita uudelleen!
Tää ensimmäinen vuosi lukiossa on kasvattanut mua henkisesti ja tuntuu, että oon muuttunut..Vaikee sanoa onko se hyvä asia, mutta monenlaisia tunteita tässä on tullut, joita en välttämättä oo tuntenut koskaan aiemmin. (Kuulostipa toi lause pelottavallexD)Koulu on oikeestaan ollut tällähetkellä sellanen sosiaalinenpaikka, opiskellu en juurikaan oo, ihan fiilispohjalla mennyt ja se on ollut ihan jees, koska numerotkin siinä 8 ja 9 paikkeilla oikeestaan. En oo kokenut lukioo rankaksi, jos opiskeluja miettii, rankaks oon kokenut ne muutokset; uudet ihmiset ja ihmissuhdekuviot, uus ympäristö, ylimääränen draama, ala-ja ylämäet ja kaikki muu tollanen mitä en osannut odottaa mun pilvilinnoissa. Jokatapauksessa opettavainen lukiovuosi ollut tähän asti.
Kaikki kummiskin loppuu aikanaan ja niin tämäkin lukiovuosi. Enää vähän reilu pari kuukautta ja se ois kesäloma, huhuh mutta päiväkerrallaanhan tässä eletään ja jotkut pikku asiat tänään voikin olla isoja asioita muutaman kuukauden päästä niin pitäs vaan aina elää hetkessä:-)
Vuosi 2013 loppu erittäin hyvin, oli yks parhaimmista vuosista ja hyvin sen pitikin päättyä. 2013 antoi paljon muistoja mm. Mun ja Ingan synttärit, Pärnun luokkaretki, Vappu, EYOF reissu, 800metrin ennätys ja kesäillat.. Tämä vuosi on alkanut erilailla, mutta uskon ja sille se näyttää, että niitä muistoja on tulossa lisää. Mitään kesäsuunnitelmia ei oo, paitsi tietysti urheilla ja nauttia! Ehkei niitä suunnitelmia edes tarvi olla, spontaanisuus on hyvästä!
Mallijutuista sen verran, että oon käynyt kävelykurssilla eli toivonmukaan catwalkillekin pääsen tossa..Urheilun puolella ootan kovasti kesäkautta ja reenit menny hyvin, mutta kyllä se kisaaminen on se juttu, ei vaan millään jaksais oottaa ratakautta!
Nyt tuntuu, että voisin alkaa ehkäpä taas postaileen, mutta jos tätä vielä joku lukee(?) niin voitte pistää joitain postausehdotuksia, jos vaikka niistä saisin helpotusta tähän kirjoitteluun:-) Tämä nyt oli tällänen laajempi mietiskely postaus, että mitäs mulle oikein kuuluu! Ja, jos joku ei jaksanu lukee niin voin tiivistää: Mulle kuuluu hyvää:') xD
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)